perjantai 24. tammikuuta 2014

Tästä se alkaa


Tästä se alkaa


Liimapinta ei tahdo millään tulla esiin. Olen nyhrännyt saman osoitetarran kimpussa jo varmaan vartin. Syynä hitaasti etenevään työskentelyyn ei ole ainoastaan nakkisormeni, ajatukset tuppaavat karkailemaan muihin aiheisiin... Miksei ole tutkittu mitä geenimanipuloitu maissi tekee pölyttäjille? Maissikilon tuottamiseen menee 900 litraa vettä. Lumijoen vesi on käyttökelvotonta ja Pekka Perän porukka syyttää siitä majavia. Veroparatiisimatkat syyttää yrityksiä satojen miljardien vuosittaisesta veronkierrosta...

Johdonmukainen ajatusketjuni katkeaa. Istun ensimmäistä viikkoani harjoittelijana Maan ystävien toimistolla ja minua kutsutaan työhyvinvointia edistävän leuanvetotangon ääreen. Noin yksi leuka. Taitoni ovat ruostuneet sitten yläasteen kuntotestien, mutta itsevarmuutta uhkuen asetan tavoitteen: harjoittelujakson päättyessä menee kolme leukaa. Jo nyt kauhistelen mitä tuli sanottua. Tässähän joutuu varmaan alkaa treenaamaan myös kotona.

Ensimmäinen viikko on sujunut kaiken kaikkiaan mainiosti. Työpöytäni on täyttynyt erilaisista flaijereista, lehtisistä, esitteistä ja korteista. Löytyy toimintaraporttia sekä jäsentilannekatsausta. Myös aivoni ovat täyttyneet ja uudet tiedot ovat seuranneet minua myös Pauligin huvilan ulkopuolelle; bussiin, kaupaan ja luontopolulle. Mistään ähkystä tai tietoövereistä ei kuitenkaan ole kysymys enkä yöuniani ole menettänyt vaan asiat ovat olleet mielenkiintoisia ja tieto valaisevaa. Juuri tätä toivoinkin kun joulukuussa kirjoitin harjoitteluhakemusta Maan ystäville. Onneksi tärppäsi.

Tiedon kartuttamisen lisäksi minua houkuttivat Maan ystävissä järjestön arvot ja hierarkioiden välttäminen. Olenkin viikon aikana todennut näiden asioiden toteutuvan myös käytännön tasolla. Minut on otettu vastaan tasavertaisena ja myös haastavia tehtäviä on tarjolla omien taitojeni ja kiinnostukseni mukaan. Näin aluksi järjestön materiaaleihin tutustumisessa, twiittailussa, postituksissa ja osoitetarrojen liimaamisessa on ollut tarpeeksi haastetta ja sisäistettävää. Ideoita on alkanut kuitenkin jo pulppuamaan. Katsotaan mitä ensi viikko tuo tullessaan.

Terveisin,

Yhteisöpedagogiopiskelija Lauri Takatalo